Ajatuksia kylältä

Tänne voimme kirjata Tervakosken kylää koskevia mielipiteitä ja kirjoituksia muiden luettavaksi. Jos haluat mielipiteesi sivulle lähetä sähköpostilla kirjoitus mielellään rtf-muodossa (tervakoskenkylayhdistys@hotmail.com).

*************************************************

Janakkalan Sanomat 13.5.2009

LUKIJAT:

Kuin satua pikkuvaltakunnasta

Olipa kerran kaukana pahasta maailmasta satumaisen kaunis ja onnellinen pikkupaikkakunta. Sitä hallitsi lempeä kuningas. Kuninkaan tiilenpunainen linna oli rakennettu joen rantaan ja sen tornit näkyivät joka kotiin. Linnassa oli paljon palvelusväkeä, josta kuningas piti hyvää huolta. Elämä oli turvattu kehdosta hautaan asti.

Linna pilli puhalsi kuuluvasti työn alkamis- ja loppumisajan, jopa ruokatunnin. Kenenkään ei tarvinnut tehdä enempää kuin työaika ja sitten he lähtivät linnan juurella oleviin koteihinsa. Katuja reunustivat ruusupensaat ja pihat olivat silmiä hivelevän kauniita kukkaloistossaan. Voisi sanoa, että elämä oli mallillaan ja heillä oli kaikki se mitä he osasivat toivoakin. Kuningas halusi huolehtia henkilökuntansa fyysisestä, henkisestä ja hengellisestä hyvinvoinnista. Niitä varten rakennettiin tiloja lähelle ihmisiä. Joen rannalle kohosi suuri puinen linna. Se oli tarkoitettu kaikkien käyttöön, tiedon, taidon ja kulttuurin nälkään, se oli juhlapaikka.

Kuningas liikkui paljon muissa valtakunnissa maailman äärillä ja toi sieltä uusia virtauksia omaan valtakuntaansa. Niinpä puulinnassa oli Euroopan ensimmäinen pyörivä näyttämö ja teatteriharrastus kukoisti. Maan parhaat ohjaajat ja lavastajat vierailivat, kansaa tilaisuuksiin saapui lähivaltakunnista. Pikkuvaltakunta tuli kuuluisaksi kauneudestaan ja edistyksellisyydestään. Kirkko rakennettiin myös lähelle ihmisiä, linnan kupeeseen. Terveydestä huolehdittiin hyvin. Oli oma lääkäri, terveyssisar ja terveystalo, neuvola ja kätilö. Kodinhoitajat auttoivat, jos lapsiperheen äiti tai isä sairastui tai kuoli.

Joenrantaan valmistui kaunis talo, se oli ”lapsukaiskoulu”, pihalla oli juoksukeinu ja ympärillä hyvin hoidettu pensasaita. Opettaja asui koulun päädyssä. Pienemmät lapset olivat päiväkodissa ”Vesavarassa”. Nuorilla ja aikuisilla oli urheiluseuroja ja tiloja, oli kerhoja ja klubeja ynnä muita. Turvallisuudesta piti huolta oma poliisi ja VPK, pojilla oli oma osasto VPK:ssa.

Nuorisolla oli kymmeniä mahdollisuuksia erilaisiin harrastuksiin. Pyhäkoulusta torvisoittokuntaan, partiosta biljardiin, baletista tennikseen ja kaikkea siltä väliltä. Ei ollut vapaa-ajan viettovaikeuksia. Elokuvat oli joka viikonloppu ja filmit olivat uusimpia. Omalla tanssilavalla oli usein tanssit live tai levy, musiikki valloitti koko pikkuvaltakunnan. Yhteisöllisyydestä ei puhuttu, se oli.

Kuningas omisti myös kartanon, jossa oli talli, navetta, sikala, puutarha, paja, mylly ynnä muuta. Ennen kaikkea kuningas piti tärkeänä, että erittäin kaunista luontoa kunnioitettiin, kaikki rakentaminen oli arkkitehdin suunnittelemaa. Se sopi valtakuntaan, luontoon ja käyttötarkoitukseen täydellisesti omana kokonaisuutenaan. Pikkuvaltakunta oli arkkitehtooninen helmi, voisi sanoa ja sanottiinkin.

Erityisen kaunis oli vanhuksille, jo palveluksensa kuninkaan hoivissa suorittaneille, rakennettu ”Lepola”. Rauhallisella paikalla, valko-vihreä matala asuinalue pikku puutarhatilkkuineen ja hiekkakäytävineen. Vihreät ikkunaluukut ja kuistintolpat olivat herttaiset ja puutarhatilkut kukkaloistossaan näkyivät varmasti kuuhun asti.

Koska hallitsija oli näin hyvä kansalleen, kansa rakasti häntä ja oli surun murtama kun hallitsija kuoli. Tavallisissa saduissa on paha äitipuoli, mutta kukaan ei osaa aavistaakaan, kuinka paha voi olla ulkopuolinen hallitsija.

Valtakuntaa alettiin hallita etäisesti, tunteettomasti, viran puolesta kuin pakosta. Ihmisiin ei enää kiinnitetty huomiota, kauneus, terveys, kulttuuri olivat sivuseikkoja. Oli tultava toimeen sillä mitä oli ja kun se loppui, ei uutta saatu.

Pikkuhiljaa vuosikymmenien saatossa kaunis pikkuvaltakunta ja sen asukkaat kärsivät hoidon puutteesta. He eivät tienneet, mistä voisivat saada apua.

Virallinen taho ei kuunnellut heitä eikä vastannut heille. Annettiin kyllä lehdistön kautta lupauksia parannuksista ja yleisesti kuulutettiin, että ”valtakunnassa on kaikki hyvin”. Vain he itse tiesivät, ettei ollut hyvin. Heiltä perittiin maksu kaikesta, siitäkin, mitä heille ei annettu.

He tiesivät, miltä tuntuu ihmisestä, joka on maansa myynyt. Uudet sukupolvet tottuivat huonoihin oloihin ja pitivät niitä normaaleina. He olivat kuitenkin saaneet hyvän kasvatuksen eivätkä syyttäneet, vertailleet, – eivätkä valittaneet.

Pienet lapset luulivat linnaa pilvitehtaaksi, koska piipusta tuli ulos pilviä. Ei se mikään väärä luulo ollutkaan, kyllä se oli ihan oikea pilvilinna, ainakin näin jälkeenpäin ajatellen.

Tervalainen

Janakkalan Sanomat 4.6.2009

Kuin satua jatkuu…

Satumaisen ihanassa pikkuvaltakunnassa lapsuutensa viettäneet ihmiset olivat tulleet vanhoiksi ja alkaneet maailmalla ikävöidä kotiseutuaan. Moni muutti eläkkeelle jäätyään takaisin, mutta ihmetteli näkyä, jonka kohtasi.

Joki ja järvi olivat kadonneet maisemasta. Toki ne sitten löytyivät vahvan pusikon takaa. Kuninkaan tiilenvärinen linna oli paikoillaan ja saanut jopa iltavalaistuksen, se oli kaunis kohta. Tosin senkin eteen oli kasvanut runsas puusto. Kirkko nökötti paikoillaan, mutta oli jopa jouluna pimeänä. Se tuntui surulliselta. Kaunis puulinna joen rannasta oli kadonnut ja tilalla oli valkoinen litteä talo, joka vaikutti asumattomalta. Puulinnan ovissa oli aina joku tulossa tai menossa, se oli seuraelämän keskus. Poliisia ei näkynyt mailla eikä halmeilla ja siksi liikennemerkit olivat vinossa ja penkin nurin tai joessa. Nuorisoa tietenkin ottaa päähän seuran puute, tuntuu, ettei kukaan välitä. Nuoriso haluaa näkyä keskeisillä paikoilla.

Lääkäripula oli suuri, vain joskus pääsi lääkäriin, mutta odotushuoneessa oli tunnelmaa. Siellä oli yhteinen tila, jossa keskusteltiin maailman asioista ja surkuteltiin kylän rapistumista ja muisteltiin vanhoja hyviä aikoja. Kukaan ei kuitenkaan osannut tehdä mitään asian hyväksi. Sitten maailmalla puoliaan pitämään oppineet ihmiset alkoivat etsiä syitä huonoon tilanteeseen. Ei löytynyt mitään syytä. Kansa oli ollut kiltisti ja maksanut veronsa mukisematta. Nykyistä hallitsijaa oli toteltu sokeasti eikä moni ollut edes nähnyt häntä, nekin jotka olivat tavanneet hallitsijan, olivat sokeutuneet ja mykistyneet. Sitä ihmeteltiin, että miksi? Itse hallitsija ei halunnut astua kansansa pariin, syntyi näkymätön kuilu, joka syveni vuosi vuodelta.

Hallitsija kuitenkin edelleen ilmoitti usein, että ”valtakunnassa on kaikki hyvin”. Tieto tuli median välityksellä. ”Eihän se ole totta”, ihmettelivät muualta muuttaneet ihmiset. ”Kyllä sen tietää milloin on hyvin, ei sitä voi tietää sellainen, joka ei asu täällä.”

Alkoi epäselvä vaihe, kaikki oli toisin kuin sanottiin, kyseltiin ja ihmeteltiin. Tässä hälinässä sitten joku löysi sen aarteen, joka oli ollut kauan kadoksissa. ”Tämähän on lainvastaista toimintaa”, tokaisi joku ja siinä se oli. Laki.

Laki on tukemme ja turvamme, se on ja pysyy eikä heilahtele mielialojen mukaan, ei edes rahavirtojen mukaan. Laki ei suosi eikä syrji, se on sama kaikille. Nyt ryhdyttiin kaivamaan aarretta esille. Löytyi kultakimpaleita ja helmiä:

Esimerkiksi Suomen perustuslaki 19 § 3 mom. ja 22 §, laki potilaan asemasta ja oikeuksista 788/2004 ja potilaslaki 857/2004, kansanterveyslaki 1972, laki muuttamisesta 15 § 2. mom. 855/2004, kuntalaki 365/1995 27  §.

Esitimme lakipykälät hallitsijallemme, mutta hän sanoi, että ”laki on niin kuin se luetaan”. Eikä hän ollut tutustunut sitten paremmin koko lakiin. Hän on omasta mielestään sen yläpuolella. Mitäs nyt sitten tehdään?

Me tunsimme olomme lain ulkopuoliseksi, keskustelu ei onnistunut ilman sovittelua. Kuka se voisi olla? ”Kenellä on sellainen oikeus?” ihmetteli joku ääneen ja siinä se taas oli. Oikeus on eduskunnan oikeusasiamiehellä ja lääninoikeudella. Heitä me pyydämme oikeutta jakamaan.

”Ei oikeutta maassa saa ken itse sit’ ei hanki, ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki.”

Satu ei pääty vieläkään, vaan jatkuu myöhemmin. Löytyykö oikeus?

terveisin Tervalainen Janakkalasta

*************************************************

Janakkalan maankäytön rakennemalli 2030+  (ehdotus)

 Luin sen ja totesin sen mielenkiintoiseksi ja lukemisen arvoiseksi. Jos itse ei siihen tutustu, saa aivan väärän kuvan jutuista, joita kunnasta annetaan julkisuuteen lehdistön kautta.

Kunnan kaavoitusinsinööri Rauno Kononen on sen laatinut ennen eläkkeelle siirtymistään. Se on kuin läksiäislahja kuntalaisille, kiitos siitä. Sen voi lukea kirjastosta tai netistä. 28.8.09 sitä jo käsitellään kunnassa.

Tässä mallissa ovat asiat tärkeysjärjestyksessä. Ihminen ja luonto pääosassa ja järkevä eteneminen tulevaisuuteen jo olevaa kunnioittaen. Kaikki on suunniteltu pitkälle aikavälille ja tasa-arvoisesti koko kuntaa ja kuntalaisia huomioiden. Jo johdannossa on otettu esille ilmastomuutoksen hillintä ja yhdyskuntarakenteen eheyttäminen. Käytännössä se tarkoittaa palveluiden saamista läheltä. Lähipalvelutyhjiöksi sanotaan tilaa, jossa esim. tervakoskelaiset nyt ovat. Taajama on suuri ja asukasmäärä runsas, mutta päivittäistavaroita eikä tarpeita saa läheltä, vaan ajetaan ja saastutetaan ilmaa monien tarpeitten vuoksi.

Rakennemallissa painotetaan kehitettäväksi ensisijassa kahta taajamaa, Tervakoskea ja Turenkia. Niihin ohjataan merkittävä lisäasutus ja reunakyliin vähäisempi kasvu. Mallissa on kartat 6 ja 7, joista käy selville, että Tervakoski ja Turenki ovat lähes identtiset, Turenki on 49 ha isompi. Asukkaita kummassakin taajamassa on 800 asukasta / km2. Se paljon puhuttu Turengin suuruus ei siis ole totta, vaan Pohjois-Janakkala on suurempi kuin Etelä-Janakkala. Tosin en koskaan ole nähnyt karttaa, jossa raja kulkisi, mutta terveydenhoitopiiri on kai selkein raja. Turengin ympärillä on suurempi alue ja useampia kyliä.

Rakennemallissa on seuraavina 20-30 vuotena tarkoitus rakentaa Turenkiin ja Harvialaan 2300 asuntoa ja Tervakoskelle 1000 ja muualle 650. Tervakoskella on viime vuosina väestön kasvu ollut suurempi (11,7 %) kuin Turengissa (6,8 %). Rakennemalli kehottaa varautumaan hallittuun väestömäärän kasvuun (0,7 %) huomioon ottaen ikärakenne, laatuvaatimukset ym. ym.

Juuri nyt ovat peruspalvelut tulleet jälkijunassa ja vaikeuttaneet ihmisten elämää kaikissa ikäluokissa. Tervakosken ja Turengin välillä on heikko julkinen liikennepalvelu. Ilmeisesti alusta asti on ollut tarkoitus toimia itsenäisesti ja saada palvelut läheltä. Taajamathan ovat 20 km:n etäisyydellä toisistaan. Ennen ne toimivatkin itsenäisesti. Rakennemallissa etsitään reittiä taajamien välille, josta muutkin kylät hyötyisivät ja liikenne maksaisi itse itsensä.

Yksi ehdotuksen kehotus on huomioida suojelu- ja kulttuurimaisemat ja -rakenteet. Tervakosken tehdasmiljöö joen molemmin puolin on kokonaisuudessaan arvokas suojelualue. Tosin on jo ehditty rakentaa paljon alueisiin sopimatonta. Rakennemalli ehdottaa uudisrakentamiset reunaosiin vanhaan liittyen, ei alkuperäisasutuksen sekaan.

HHT-yhteyskäytävä = 3-tien varsi on kasvualue, samoin eritasoliittymät ja päätaajamien sisääntuloväylien läheisyys. Korostetaan ilmastomuutoksen hillintää sekä alue- ja yhdyskuntarakenteen pitämistä eheänä.

Harmi, että lehdistöön on nyt annettu virallisista kunnan kokouksista täysin perättömiä lausuntoja. Kaikkea ei pitäisi laittaa lehtiin, jos joku laukoo mitä sattuu, jostain käsittämättömästä syystä. Minusta rakennemallissa luki että:

-          ensisijainen tavoite on pitää kahta päätaajamaa ja kehittää niitä niin, että palvelut saa läheltä.

-          ilmastomuutoksen hillintä on yksi tärkeimmistä tavoitteista.

-          kulttuurimaisemien kunnioittaminen.

-          3-tie, joka on HHT-vyöhyke, eli Helsinki-Hämeenlinna-Tampere –tien varsi on kasvualuetta.

-          raideliikenne paikkamerkinnät ovat Turengin lisäksi Leppäkoskella ja Harvialassa.

-          joukkoliikenneterminaalimerkinnät ovat Tervakosken ja Viralan eritasoliittymissä.

-          logistiikkakeskus Rastikankaalla.

-          lisäksi on kaksi potentiaalista laajentumisaluetta, joita ei ole otettu vaihtoehtotarkasteluun mukaan, koska raideliikennettä sunnittelee (K-HL js) Kanta-Hämeen maakunnan liikennejärjestelysuunnitelma, joka valmistui 2009. Se tähtää 20-30 vuoden aikana kehitykseen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Harvialan raideliikennepaikka on tässä 20-30 vuoden suunnitelmassa.

Tässä rakennemallissa, joka on siis ehdotus, on myös selitys Metka-mallista: v. 2008 valmistui selvitys Helsingin Metropolialueen kestävästä aluerakenteesta. Siinä määritellään vuoteen 2050 tähtäävä alueen ekologista, taloudellista sekä sosiokulttuurista kestävää kehittämistä edistävä tavoitteellinen aluerakenne viiteen maakuntaan, joista yksi on Kanta-Häme. Kestävän aluerakenteen saavuttaminen edellyttää myös eri toimijoiden yhteistyötä ja vuorovaikutusta yli kunta- ja maakuntarajojen.

Harvialan alue säästetään myöhempään ajankohtaan kun selviää, tuleeko raideliikenne vai ei. Aikaa on runsaasti vuoteen 2050. Kuinka siitä puhutaan nyt niin kuin se olisi ensisijainen asia? Siksikö, että siellä on myymättömiä tontteja?

Rakennemallissa sanotaan:
”Taajamien laajenemissuunnitelma selväksi, muodostetaan yhteinen aikataulutus uusien alueiden maanhankinnalle, rakentamiselle ja palvelutuotannolle.”
”Työskennellään pitäen mielessä kunnan yhtenäisyys, mutta mahdollistaen kunnan osien välinen työnjako.” ”Hyödynnetään HHT-yhteyskäytävään kuuluvat alueet eritasoliittymien ja päätaajamien sisääntuloväylien läheisyydessä.”
”Sovitetaan kulttuurimaisemaan”. 

”Nähdään erilaiset taajamat ja kylät toisiaan täydentävinä ja vuorovaikutuksessa olevina rakenteen osina.”

Paljon hienoja ja selkeitä ehdotuksia ja paljon aikaa toteuttaa niitä. Nyt pitäisi ottaa rauhallisesti ja pyrkiä järkevään rakentamiseen, niin että ihmiset ja luonto voisivat hyvin. Ikävä, että nyt jo heti aluksi sotketaan asioita. Janakkalan imago ei varmasti parane näistä sotkuista eikä myöskään niistä ”kiehtovista lauseista”, joilla asukkaita houkutellaan. Teot ja puheet pitäisi olla samansuuntaiset. Imagon rakentamiseen vaaditaan rehellisyyttä ja näyttöjä.

Rakennemallissa on valtavasti luettavaa ja tarpeellista tietoa. Ei voi kuin toivoa, että se luettaisiin ja otettaisiin kantaa. Kyseessä on perintömme jälkipolville.

Kuulin seuraavanlaisen viisauden ja kirjoitin sen muistiin:

”Rehellisyyttä, harkintaa ja tasapuolisuutta tarvitaan hyvään elämään.”

Leila Litjan mielipide

*************************************************

Julkisuus on tapa vaikuttaa asioihin

Kuka uskaltaisi kirjoittaa asioista niiden oikeilla nimillä. Kuntaliitossa ollaan sitä mieltä, että julkisuus on tapa vaikuttaa asioihin. Ensin tietysti keskustelu, jota on taas kerran yritetty huonolla menestyksellä. Julkisuus on seuraava vaihe, sitten taas tulevat aloitteet ja kantelut ylemmäs. Aikaa kuluu turhaan eikä kenenkään maine parane tänä aikana kun asioita vatvotaan.

1. Nyt on nostettu esille urheilukentän toimimattomuus. 100 metrin suora ei riitä Tervakoskelaisille. Pyöröovi on laitettu, entä muuta?
2. Seurantalon edusta on kuin sodan jäljiltä, laatoitukset hajalla.
3. Uimaranta/ Kautosen huvila on nuorison turhautuneisuuden kohteena. Nuorison energian voisi ehkä suunnata parempiin kohteisiin. Onko kunnassa nuoriso-ohjaajia? Uimarantaa voisi joku vahtia ja Kautosen huvila kannattaisi äkkiä vuokrata ehjänä pois, vaikka poliiseille.
4. Keskustan kolmiopuisto ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla – se toimii kyllä suojana ulkonajuopottelijoille.
5. Ambulanssia joutuu tuntitolkulla odottamaan. Voisiko yksi olla täälläpäin kuntaa? Apu tulee liina myöhään.

 j.n.e. Paljon voisi kertoa kuulumisia

Kauniita kuvia Tervakoskelta saa mistä vaan, sitä ei ole voitu poistaa, tätä luonnon kauneutta.

Paikkakuntia voi esitellä kuvin kuntaesitteissä ja lehdissä, jos ei halua kirjoittaa.

Muistakaa kuitenkin, että Tervakoski on toinen päätaajama ja Turenki toinen ja kylät sitten näiden ympärillä.

Leila Litja

*************************************************